Kun kaikki romahtaa

Kirjoitin viimeksi tänne viime lauantaina, jolloin kaikki oli ihanaa. Oltiin terveitä ja onnellisia. Kaikki oli hyvin ja niin piti jatkua vielä vuosia eteenpäin. Nyt kaikki on kuitenkin palasina.

Viime viikon sunnuntaina, 23.3. Fox oksensi aamulla kaksi kertaa limaa. En huolestunut tästä, aina välillähän se on oksennellut. Nyt se oli myös hieman apaattisen ja masentuneen oloinen, mutta söi kuitenkin hyvällä ruokahalulla, joten ajattelin sillä olleen vaan vatsa vähän kipeänä.

Maanantaina se oli edelleen masentunut, eikä syönyt aamupalaa. Lenkit kestivät tavallista pidempään, koska Fox oli poissaoleva, haaveili vaan ja laahusti eteenpäin. Kuuden aikaan illalla se söi aamupalansa ja oli muutenkin jo hieman pirteämpi, mutta olin kuitenkin jo huolissani. Ajattelin jo kaikkein pahinta, että koira pitäisi lopettaa. En saanut ajatukselta rauhaa.

Tiistaina 25.3. sama meno jatkui. Fox oli apaattinen, mikään ei kiinnostanut, eikä se syönyt. Tällöin ensimmäistä kertaa tunnustelin sitä, eikä se aristanut mitään paikkaa kehossaan. Suu sillä tosin haisi pahalta, pahemmalta mitä koskaan ennen. Muiden koiraihmisten kanssa juttelin ja todettiin että ehkä sen suussa on joku tikku, tai hammas tulehtunut, tai jotain. Fox myös joi mielestäni tavallista enemmän, mikä viittasi myös siihen, että suussa oli joku kipeänä. Päätin viedä sen seuraavana päivänä eläinlääkärille. Uskoin , että eläinlääkäri vaan toteaisi suussa olevan jokin vialla ja se hoidettaisi kunoon. Uskoin, että vähällä päästiin tälläkin kertaa! Kuinka väärässä olinkaan...

Keskiviikkona Fox oli edelleen huonona. Maanantain jälkeen se ei ollut syönyt mitään, eikä sitä kiinnostanut enää mikään. Miesystäväni näki sen tänä päivänä ensimmäisen kerran sunnuntain jälkeen ja sanoi itsekin, että koira on selvästi kipeä. Töiden jälkeen mentiin eläinlääkäriin Foxin kanssa.

Eläinlääkäri kyseli kaikki perusjutut, onko syönyt, onko juonut, onko pissinyt, onko kakkinut, millainen muuten on jne... Hän tarkasti koiran silmät, korvat ja suun, missään ei mitään vikaa. Hän kuunteli sydämen, terve sekin. Kuumettakaan ei ollut. Hän päätti, että ottaa vielä verikokeen, josko niistä löytyisi jotain mikä selittäisi apaattisuuden ja syömättömyyden. Odottelin Foxin kanssa kokeiden tulosta ja kun eläinlääkäri lopulta palasi, hänen sanat olivat shokki.

Verikokeissa todellakin näkyi jotain, Foxin maksa-arvot olivat nousseet pilviin. Tehtiin vielä tarkempi tutkimus, josta lopulliset tulokset selvisivät. En ymmärrä noista mitään, mutta toinen arvo, jonka piti olla 10-100, oli Foxilla 1844. Toisen olisi pitänyt olla alle 7, niin Foxilla 53.

Fox laitettiin tippaan ja vietettiin eläinlääkärissä keskiviikkona yhteensä kolme ja puoli tuntia. Nesteytystä se sai reilun kaksi tuntia. Kotiin saatiin antibioottia ja kahta eri maksalääkettä, lisäksi pitäisi syödä maksaystävällistä ruokaa.

Kun kysyin, mistä moiset arvot voisivat johtua, eläinlääkäri epäili että voisi olla tulehdus, mutta koska tulehdusarvot eivät olleet kohonneet, se luultavasti ei olisi sitä. Maksassa voisi olla kasvain, tai iän myötä tuomaa rappeumaa.

Sovittiin, että viikon parin päästä kontrolliin ja jos Fox ennen sitä menisi huonoon kuntoon, niin ehdottomasti soittoa heille.

Lähdin kotiin hyvin surullisena ja ällistyneenä. Tuli täytenä yllätyksenä nuo maksa-arvot, en ollut yhtään varautunut siihen. Olin kuitenkin toiveikas, lääkitsisin nyt koiran kunnolla ja ruokkisin oikein, parin viikon päästä se olisi jo kunnossa!

Torstai aamuna näky oli kuitenkin lohduton. Fox oli edelleen hyvin apaattinen, eikä se syönyt. Lenkillä laahusti hitaammin kuin ennen. Soitin eläinlääkärille ja he olivat sitä mieltä, että nesteytykseen koko päiväksi on koira vietävä. Koska arvot olivat niin koholla, ei pieni nesteytys riittänyt.

Mentiin Foxin kanssa kymmeneksi lääkäriin. Se laitettiin heti tippaan ja toinen eläinlääkäri tuli puhumaan kanssani. Kyseli onko mahdollista, että Fox olisi syönyt jotain sopimatonta, ei ollut. Hän sanoi, että Foxin maksa kannattaisi ultrata, josko sieltä löytyisi kasvain. Kertoi, että jos sieltä löytyisi selkeä kimppu, niin mitään en olisi tehtävissä ja päätös olisi helppo. Fox ultrattiinkin samantien. Maksa oli suurentunut, mutta kasvainta ei löytynyt.

Olen töissä ihan eläinlääkärin vieressä, joten kävin työpäivän aikana kahdesti käyttämässä koiran ulkona. Kuuden jälkeen illalla hain väsyneen koiran kotiin, nesteytyksessä se oli ollut 7h 30min. Sovittiin, että seuraavana päivänä taas nesteytykseen. Kysyin eläinlääkärissä, että onko tässä mitään mahdollisuutta, että Foxista vielä koira saataisi. Labrahenkilö selitti minulle, että maksa on siinä mielessä hyvä elin, että sillä on hyvä kyky korjata itsensä. Jos vika olisi munuaisissa, Fox olisi jo entinen koira. Hän oli hyvin toiveikas Foxin toipumisen suhteen. Lähdin hyvillä mielin kotiin.

Kotiin päästyään se meni samantien juomaan vessanpöntöstä, mitä ei ole koskaan ennen tehnyt. Kielsin ja se juoksi hirveellä vauhdilla vesikupille juomaan. Tämän jälkeen se meni häkkiinsä nukkumaan, eikä noussut sieltä koko iltana eikä yönä. Tein sille herkkuiltapalan joka sisälsi kuivamuonaa, märkäruokaa, reajuustoa ja öljyä. Ei kelvannut.

Perjantai aamuna Fox oli huonompi kuin minään muuna päivänä. Ensimmäistä kertaa ikinä se kävi pissalla ilman, että nosti jalkaa... Eläinlääkärillä itkin lohduttomasti, sanoin etten tiedä enää mitä pitäisi tehdä.  Että missä kohtaa tämä alkaa olla koiran kiusaamista? Väistämättömän pitkittämistä? Nesteytys eivätkä lääkkeet tuntuneet auttavan ja koira vaan kuihtui pois. Taas otettiin verikokeita. Maksa-arvot olivat laskeneet hieman, mutteivat huomattavasti. Tulehdusarvot taas olivat nousseet. Eläinlääkäri kertoi, että he olivat haimankin tutkineet, eikä siinä ollut mitään vikaa.

Eläinlääkäri sanoi, että jos nyt jatketaan vielä Foxin hoitoa, olisi minun nesteytettävä sitä viikonlopun yli kotona. Sanoi, että hoitaja opastaisi minua ja neuvoisi kaiken tarkasti. Eläinlääkäri kysyi, olisinko valmis tälläiseen. Hän sanoi, että jos kyseessä olisi hänen koiransa, nin hän antaisi sille vielä mahdollisuuden, koska yleensä vaatii 3-5 päivää, ennen kuin lääkkeet alkavat vaikuttaa. Foxille annettiin siis vielä mahdollisuus.

Hoitaja opasti minua yksityiskohtaisesti miten nesteyttäisin Foxin kotona. Kanyyli jätettiin sen jalkaan, joten minun olisi hyvin helppo nesteyttää. Hän opasti myös miten nesteyttäisin suoraan nahan alle, jos kanyyli menisikin tukkoon. Loppuun eläinlääkäri vielä varmisti, että mikä olo minulla on. Olin hyvin itsevarma nesteytyksestä, sain todella hyvät ohjeet eikä se muutenkaan monimutkaista ollut. Kaikki huokaisivat helpotuksesta. Päivän aikana sain pari kertaa harjoitella vielä ja hienosti meni.

Perjantaina Foxia myös pakkoruokittiin ruiskulla ensimmäisen kerran. Hyvin energiapitoisesta märkäruuasta tehtiin ohutta velliä, jota koiralle annettiin. Eihän se kivaa ollut kenellekään, mutta pakkohan koiran oli saada energiaa. Päivällä kun käytin sitä ulkona, se jaksoi jopa haukkua vieraalle koiralle, oli siis selkeästi piristynyt!

Hoitaja kehui hirmuisesti Foxia. Sanoi, että harvoin on tälläisiä koiria joihin voi ihan varauksetta luottaa. Yleensä koirat kuulemma vähintään kyttäävät epäilyttävästi ja koko ajan saa vähän pelätä että koska nappaavat. Hän kehui miten hieno ja hyvin pidetty ja kiltti koira Fox on.

Puhuin hoitajan kanssa koepalan otosta. Hän sanoi, ettei sitä nyt voisi tehdä, koska Fox on niin huonossa kunnossa, ettei selviäisi nukutuksesta ja leikkauksesta. Keskusteltiin eläinlääkärin kanssa ja sovittiin aika maanantaiksi kello 18:10. Yleensä kuulemma eivät niin myöhään leikkaa, koska Fox ei ehtisi herätä kunnolla ennen kotiinlähtöä, mikä olisi taas riski. Eläinlääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että Fox oli niin huonossa kunnossa ettei olisi mitään menetettävää. Aivan sama kuolisiko se siihen leikkaukseen, vai lopetettaisiko muuten. Aika siis varattiin. Sain hoitajalta numeroita minne soittaa, jos Fox menisi viikonlopun aikana huonoon kuntoon, koska he eivät olisi auki. Me lähdettiin kotiin ja törmättiin kolmeen eri koirakkoon matkalla autolle. Fox ei jaksanut haukkua yhdellekään, vaikka niistä jokainen räkytti Foxille. Ensimmäistä kertaa toivoin, että se olisi räyhännyt kunnolla takaisin...

Iltalenkillä Fox kakkasi ihan mustaa paksua mönjää. Pian kotiin pääsyn jälkeen Fox puklasi kaiken syömänsä ulos. Soitin eläinlääkärille, että kannattaisiko sitä enää ruokkia ja olivat sitä mieltä, että turhaa on, lauantaina sitten. Iltalääkkeet se myös puklasi ulos.

Perjantai iltana se ensimmäisen kerran alkoi itkeä ja valittaa oloaan.

Lauantaina, eilen, Fox oli edelleen alakuloinen. Heräsin ennen seitsemää aamulla, kun Fox itki. Käytiin ulkona  ja Fox pissi ihan tummaa pissaa. En tiennyt oliko se verta vai mitä. Se oli hyvin surullinen ja poissaoleva. Fox halusi syödä ruohoa ja nyhdin sille kaikki löytämäni vihreät ruohot ja se söi reippaasti. Aamupala ei kuitenkaan kelvannut.

Laitoin sen tippaan, mikä sujui oikein hyvin. Olin hyvin ylpeä itsestäni, onnistuin hienosti! Pakkoruokin Foxia myös ruiskulla ja annoin sille aamulääkkeet.

Makoilin Foxin kanssa patjalla, harjasin sitä samalla kun se oli tipassa. Fox oli hyvin rauhallinen, lepäsi vaan rauhassa eikä yrittänytkään liikkua. Harjailin sitä hitain pitkin vedoin, tiesin sen nauttivan siitä. Juttelin sille koko ajan, pyysin sitä kertomaan jos se haluaisi että päästän sen pois.

Kello oli puoli kaksi ja hieman ennen, kun tippapullo oli tyhjä, kiinnitin huomiota Foxin vatsaan, ihan kuin se olisi turvonnut. Tippa otettiin irti ja Foxin noustessa seisomaan näky oli lohduton. Sen vatsa oli odellakin turvonnut, näytti kuin se olisi jalkapallon niellyt. Käytiin ulkona pikaisesti ja Fox koitti kaivaa kuoppaa. En tiedä oliko se haudan kaivamista, mutta niin minä sen näin.

Soitin hoitajan antamaan numeroon, eläinsairaala Aistiin Vantaalle. Kysyin, oliko mahdollista että mokasin jotenkin sen nesteytyksen, mutta siitä ei voinut olla kyse. Hoitoon Fox oli saatava, se oli selvä. Aistissa oli ruuhkaa, mutta he sanoivat, että puoli neljän aikaan voisi olla hiljaisempaa ja sovittiin, että mennään silloin.

Hetki ennen, kuin lähdettiin ajamaan kohti Vantaata, Fox puklasi ison kasan limaa ja ruuat sekä lääkkeet. Autoon se myös oksensi.

Aistissa odoteltiin hetki ennen kuin päästiin sisään. Fox vaan nukkui, hieman katsoi toista koiraa, muttei sanonut sille mitään.

Päästiin pieneen huoneeseen eläinlääkärin kanssa. Olin ottanut kaikki omalta eläinlääkäriltä saadut paperit mukaan, joista näkyi Foxin koetulokset, lääkkeet ynnä muut. Selitin eläinlääkärille vielä omin sanoin tilanteen ja kerroin kaiken mikä mieleen tuli. Eläinlääkäri tutki Foxin, sen ikenet olivat keltaiset. Maksaongelma oli siis edennyt ja hän epäili anemiaa.. Hän kuunteli sydämen, joka löi hieman tiheästi, keuhkot kuulostivat hyvältä. Kuumetta ei ollut.

Eläinlääkäri selitti minulle, että maksan vika on voinut vaikuttaa hyytymistekijöihin ja jos näin on, Foxia ei voisi leikata maanantaina koepalanottoa varten, koska veri ei hyytyisi normaalisti. Kysyin voisiko tätä hoitaa ja jos voisi, kestäisikö Fox hoitoa. Kysyin myös voisiko olla niin, että koepalasta ei selviäisi mikä Foxia vaivaa ja näin voisi todella olla. Hän sanoi, että jos hyytymistekijät olivat selvästi huonontuneet, ei mitään olisi tehtävissä.

Eläinlääkäri sanoi, että hyytymiskokeet oli ehdottomasti otettava ennen leikkausta ja päädyttiin ottamaan ne samantien. Taas odoteltiin tuloksia. Fox oli hyvin väsynyt, makasi vain lattialla ja minä sitä silittelin. Se myös valitti kipua ja maha pömpötti edelleen.

Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen eläinlääkäri palasi. Maksa-arvot olivat edelleen hyvin huonot ja tulehdusarvot olivat nousseet perjantaista. Se mikä myös kokeissa selvisi, oli että veren hyytymisaika oli selvästi normaalia pidempi. Foxin maksasairaus oli edennyt niin pitkälle, että maksan tuottamat hyytymistekijät olivat käyneet vähiin. Eläinlääkäri pahoitteli suuresti. Foxia ei siis voitaisi leikata. Mitään ei olisi enää tehtävissä.

Päätös oli helppo. Fox lopetettiin eilen illalla puoli kuuden aikoihin. Se oli hyvin väsynyt ja nukahti hyvin nopeasti minun silitellessä sitä.

Olen surun murtama, en tiedä miten jatkaisin elämää. Itkusta ei tule loppua..

Juuri kun oltiin Foxin kanssa selätetty kaikki ongelmat. Meillä oli niin paljon vielä tekemättä ja kokematta. Kaiken piti olla hyvin ja niin piti jatkua. Kaikki oli vihdoin liki täydellistä, ja kohtalo puuttui julmasti peliin. En tiedä mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Kaikkeni yritin, jotta Fox olisi saatu kuntoon, mutta tällä kertaa se vaan ei riittänyt...

Nuku hyvin rakkain <3 Ikävöin sinua aina.