Tänään oli edessä hyvin rankka päivä, etenkin Foxille. Osa sen miehuudesta vietiin, nimittäin pallit.
Minä itse vietän talvilomaa, ja olin jo kauan suunnitellut, että nyt vien Foxin leikattavaksi, minulla on nyt monta päivää aikaa olla sen kanssa kotona ja seurailla paranemista.
Minua jännitti hirveästi, Foxia tietenkään ei, eihän se tiennyt mitä on tapahtumassa. Kun oltiin lähdössä ja puin Foxille hihnaa, se istuaessaan hypähteli vähän ja oli oikein innoissaan mukaan lähdössä. Miehen kanssa naurettiin sille, ettet olisi noin innokas jos tietäisit minne oot lähdössä.
Lääkärille menokin jännitti. En ollut koskaan ennen tuolla käynyt, vaan toisella pienemmällä eläinlääkärillä. Ei oltu koskaan, niinä kertoina kun olen Foxia rokottamassa käyttänyt, törmätty toisiin koiriin eläinlääkärillä. Fox kun on remmirähjä, niin pelotti miten se tilanteessa reagoisi.
Noh, mehän mentiin reippaasti lääkärille ja siellähän oli vuoroaan odottamassa myös nainen mopsinsa kanssa. Fox vilkaisi koiraa ja sitten mattojen hajut veivät voiton ja niitä haisteltiin kauheasti :D
Mopsia alkoi sitten kiinnostaa Fox, ja alkoi vähän haukahtelemaan, kun olisi halunnut päästä moikkaamaan. Fox toki aloitti saman iloisen haukahtelun, mutta ei rähjännyt tai ollut vihainen.
Päästiin sitten huoneeseen melkein samantien ja olin hyvin ylpeä pojasta.
Eläinlääkäri laittoi sitten piikkiä Foxille, sanoi vaan että pidä nyt kovaa kiinni. Minähän pidin toisella kädellä Foxin kuonosta kiinni ja toisella niskavilloista. Rokotteista ei ole koskaan poika välittänyt mitään, mutta eihän tuosta ikinä tiedä miten reagoi, enkä todellakaan halua että puree eläinlääkäriä. Noh, eihän Fox tajunnut koko piikkiä...
Istuin sitten tuolille odottelemaan, että rauhoituslääke alkaa vaikuttaa. Foxia ei ole koskaan ennen nukutettu ja mietin miten se reagoisi moiseen. Rosaa kun vein lopetettavaksi, siitä huomasi selvästi pelon ja hätääntymisen, kun jalat eivät enää kantaneetkaan. Se oli sydäntä särkevää katsottavaa :/
Fox istui edessäni ja alkoi vähän kallistumaan sivulle, muttei näyttänyt olevan moksiskaan moisesta. Kuunteli vaan puhetta oven toisella puolella. Kehotin sitä sitten käymään lepäämään, ja sehän sopi Foxille oikein hienosti! Ei minkäänlaista hätääntymistä tai pelkoa, ihan rennosti vaan koira oli ja nukahti jalkoihini :) Urhea poika!
Minulle kerrottiin että leikkaus kestää tunnin ja pari tuntia pitävät koiraa heräilemässä siellä, jonka jälkeen saa tulla hakemaan. Mies lähti ystävällisesti mukaan hakemaan koiraa. Paperi asiat hoidettiin ja sain ohjeet miten jatkossa toimin, jotta paraneminen sujuisi mahdollisimman hyvin. Sitten ei kun koiraa hakemaan.
Häkissä odotti pieni väsynyt koira, joka iloisesti heilutti häntää kun näki minut. Ei muuta kun hihna pantaan kiinni ja kohti ulko-ovea, mikä ei sitten ollutkaan ihan nopea juttu. Fox pysähteli parin askeleen välein ja jäi istumaan, vastaanottovirkailija oli sitä mieltä että sitä kutittaa. Mutta kai sitä nyt oikeasti sattui? En tiedä. Piippaili, johon vastaanottovirkailija kommentoi, että saattaa olla tämä alku vähän itkeskelyä. Kerroin että siihen on totuttu, Fox on hyvinkin äänekäs koira, eikä piippailu vapaita päiviä ole montaakaan.
Lopulta oltiin kotona :)
Käskettiin pitämään koira lämpöisenä, joten peittelin sen fleecehuovalla. Fox nukkui kotiin pääsyn jälkeen pari tuntia välillä itkeskellen, mutta kuitenkin todella levollisesti tilanteeseen nähden.
Ulkona käytiin välissä ja Fox oli kovasti lenkille lähdössä. Veti vaan lenkkipolkua päin, että tuonne! Ei millään meinannut ymmärtää, että nyt ei mennä lenkille vaan takaisin kotiin. Kävely ei ainakaan tuottanut minkäänlaisia ongelmia, reippaasti mentiin eteenpäin :)
Kauluri ei tunnu haittaavaan Foxia ollenkaan. Kyllä se sen kanssa törmäilee jos kävelemään lähtee, mutta on niin väsynyt vielä että lähinnä vaan lepäilee pedillään. Ei ole yrittänyt ottaa kauluria pois kun pari kertaa, sen jälkeen luovutti.
Äsken käytiin taas ulkona ja tehtiin hienosti pissit ja oikeen koipea nostettiin reippaasti! :D Eli ei hirveästi voi sattua. Nyt lepäilee tuossa vieressäni pedillään, ilman kauluria, eikä edes yritä nuolla haavaa. Ensi yö vähän jännittää, että miten sujuu, mutta eiköhän se suju :)
Kauheasti turvaa ja lohtua hakee minusta, vaikkakin jossain kohtaa kyllä mulkoili minua aika vihaisen näköisenä "Mitä h*lvettiä sä oot mulle tehnyt?!", mutta kai se antaa anteeksi sitten kun olo helpottaa :)
Toivon.
Loppuun muutama kuva toipilaasta.
Ihan väsynyt
Pieni hymykin meinaa jo näkyä :)
