Ihmeelliset paniikkikohtauksen tapaiset

En tiedä miksi näitä kutsuisin, mutta paniikkikohtaus kuvaa tätä mielestäni parhaiten...

Kuten aiemmassa postauksessa jo kerroin, käytiin viime viikon maanantaina Vantaalla moikkaamassa Maijaa ja Oonaa. Se mitä en kertonut, oli Foxin ihmeellinen paniikkikohtaus.

Seisoskeltiin ulkona, Maija, Fox ja minä. Kaikki oli hyvin ja koira oli rauhallinen. Yhtäkkiä jostain tuli joku haju, Fox nosti nenänsä ylös ja haisteli tuota hajua. Maija ehti sanomaan jotain "Kokkaako joku jotain herkkua" tms, ja samassa Fox veti hännän koipien väliin ja alkoi paniikissa vetämään pois päin.

Fox joutui suorastaan pakokauhun valtaan. Oona saapui paikalle Nauru - aussien kanssa, eikä Foxia kiinnostanut Nauru juuri ollenkaan, niin peloissaan se oli!

Käveltiin hetki Naurun vierellä ja Fox alkoi pikku hiljaa rentoutumaan. Hetken päästä se pääsikin autoon turvaan.

Fox ei ole koskaan ennen käyttäytynyt noin, en ole ikinä nähnyt sitä niin peloissaan. Maijakin sanoi, ettei ole ennen nähnyt vastaavaa. Foxin taustoistahan ei paljoa tiedetä, tiedän vain että jossain kodissa sitä on mies hakannut. Ehkä se haju muistutti Foxia jostain tosi pelottavasta ja siksi sille iski hirveä hätä ja pelko.

Niin tai näin, annoin asian olla. Eihän se meidän maailmaa kaada, yksi tuommoinen tilanne, vaikka ikävä olikin. Fox käyttäytyi tapahtuneen jälkeen ihan normaalisti, oli iloinen ja touhukas oma itsensä.

Tänään tapahtui taas...

Oltiin Foxin kanssa aamulenkillä. Vastaan tuli koira ja poikettiin Foxin kanssa sivupolulle, jottei tulisi rähinöitä. Yrtitetään päästä remmirähinöistä eroon tällälailla, menemällä niin kauas pusikkoon ettei rähinöitä tule, ja pikku hiljaa lyhentämällä välimatkaa.

Ohitus sujui hienosti, Fox malttoi istua ja katsoi minuun kiltisti kun vaadin katsekontaktia, vaikka välissä katse harhailikin toiseen koiraan. Palkkailin ja olin tyytyävinen. Ei rähinöitä, ajattelin että tämähän alkoi hyvin.

Lenkki jatkui, ehdittiin kävelemään eteenpäin ehkä kymmenen metriä, kunnes Fox haistoi jotain maasta ja samassa iski hätä. Häntä laski samantien alas, ei koipien väliin, mutta alas, ja korvat meni luimuun. Alkoi vetäminen joka suuntaan, kunhan vain pääsisi pois.

Jatkettiin kuitenkin matkaa, lenkki kesti yhteensä puoli tuntia ja koko sen ajan Fox kulki häntä alhaalla, korvat luimussa.

Ohitettiin aikaisempi koirakko uudestaan. Mentiin pellolle karkuun, Fox ei malttanut istua, veti vaan joka suuntaan. Toinen koira haukkui, Fox oli hiljaa, nameja ei huolinut.

Vastaan tuli pyöräilijä, Fox pysähtyi eikä suostunut liikkumaan. Painautui kiinni minuun ja kyttäsi pyöräilijää ihan hiljaa. Matka jatkui kun pyöräilijä oli mennyt ohi.

Fox kulki vierelläni hihna löysällä, lähes kiinni minussa. Välillä se pysähtyi ja katsoi pitkään taakseen, ihan kuin varmistaisi ettei kukaan seuraa meitä.

Hetken päästä vastaan tuli kävelijä ja sama toistui kuin pyöräilijän kanssa. Pysähdyttiin ja tarkkailtiin kävelijää hiljaa. Sen jälkeen alkoi vetäminen. Fox ei halunnut kävellä autotien viertä kotiin, joten poikettiin metsätielle. Siellä on ollut pitkän aikaa roskakasa, missä on joku pieni kaappipakastin, vaatteita, pusseja ja mitä lie. Ennen se on ollut Foxille ihan ok, nyt Fox juoksi matalana ohi häntä koipien välissä...

Koko reissun koira läähätti kovin, enemmän kuin yleensä, vaikkei lenkki ollut pitkä. Yleensä kävellään 1-2 tunnin lenkin aamulla. Tänään en viitsinyt kuin koira oli niin hädissään. Nyt onneksi nukkuu jo rauhassa eikä merkkiäkään aamuisesta.

Minua jäi nyt kuitenkin askarruttamaan. Mistähän moinen voisi johtua? Fox on ollut minulla pian viisi vuotta, eikä ennen ole ollut mitään tuollaista. Nyt jo kahdesti. Hätäilenkö liian aikaisin vai onko syytäkin olla huolissaan?

Päässäni pyörii jo kaikki mahdollinen kaihista aivokasvaimeen...

Toistaiseksi aion kuitenkin vain seurata koiraa tarkemmin, tuleeko kohtauksia lisää ja jos tulee, minkälaisissa tilanteissa. Raportoin tänne varmaan mikäli tälläistä sattuu taas. Toivottavasti kuitenkin jää näihin kahteen kertaan :(